Esittelen oppimisympäristönä kansalaisopiston hiiri-kerhon ja kuvailen sitä, miten oppimisympäristön suunnittelun neljä eri näkökulmaa (Bransford,Brown;& Cocking, 2000) on otettu hiiri-kerhossa huomioon ja kuinka hiiri-kerhoa oppimisympäristönä voisi kehittää.
Hiiri-kerho esitellään Valkeakoski-opiston kurssiohjelmassa seuraavasti: ”Kurssi on tarkoitettu hiiri liikkeelle ja hiiri kirii kurssin käynneille (tai vastaavat tiedot hallitseville), jotka jo osaavat itsenäisesti toimia koneen kanssa. Kurssin opettaja ja opiskelijat suunnittelevat kurssin sisällön yhdessä. Ensimmäisellä kerralla tehdään kurssisuunnitelma ja valitaan teemat, joihin tutustutaan yhdessä opettajan johdolla ja opettajan valmistamia harjoituksia tehden. ”
Ajatus hiiri-kerhosta syntyi, kun opistollamme palkittiin vuoden aikuisopiskelija. Valituksi tuli mieshenkilö, joka oli opiskellut opistolla venäjää 40 vuotta. Silloin ajattelin, että myös tietotekniikkaa täytyy saada harrastaa, eikä vain käydä yksittäisillä kursseilla. Ensimmäinen hiiri-kerho tuli heti täyteen ja monia yksittäisiä tietotekniikan kursseja jo käyneet opiskelijat halusivat jatkaa opiskeluaan kerhossa. Tänä syksynä perustettiin jo neljäs kerho. Kaikki kerhot kokoontuvat päiväsaikaan, neljä oppituntia kerrallaan (klo 9.00-12.15 tai 13.00-16.15). Yhdessä kerhossa on 16 opiskelijaa. Moni opiskelija on työuransa lopettanut vireä eläkeläinen, joka haluaa oppia käyttämään kotona olevaa tietokonetta ja saada itselleen mielekästä tekemistä, jokunen kotiäiti ja työtön on myös ollut mukana.
Hiiri-kerho
Hiiri-kerhossa opiskelijat valitsevat jokaisen syyslukukauden ja kevätlukukauden aluksi lukukauden teemat. Tämä tehdään tuplatiimi-menetelmällä. Opettaja ei ota kantaa valittaviin teemoihin, mutta auttaa siinä vaiheessa, kun tehdään kurssin aikataulu. Asiat on usein hyvä tehdä tietyssä järjestyksessä ja opettaja myös auttaa miettimään sitä, kuinka kauan kunkin asian parissa viivytään. Opiskelijoiden teematoiveet nousevat käytännön tarpeista esim.: · miten saa kuvat kamerasta tietokoneelle · joulukortit · taulukko, johon voi merkitä lämpötiloja · PowerPoint-esitys sukujuhlista · ”osaan kyllä tallentaa tekstin, mutta en löydä sitä enää” · mikä on e-lasku · osoitetarrat matkalle mukaan, jotta muistaa lähettää kaikille ystäville kortin · ”mitä tietokone aina päivittää?”
Opiskelijat keskustelevat yhdessä siitä, miten haluavat ryhmän toimivan. Näistä keskusteluista laaditaan, sitten yhteistuumin kurssin pelisäännöt. Esimerkkejä: · puhutaan yksinkertaisesti, ja tarpeeksi kovalla äänellä · ei edetä liian nopeasti, pitää olla aikaa harjoitella · kahvitauko · ei aloiteta mitään uutta ihan tunnin lopussa · kysytään myös kaverilta · neuvotaan muita · ensimmäinen 15 minuuttia yleinen kyselytunti · kerrataan aina alussa viime kerralla tehdyt asiat · kotitehtäväksi jotain aiheeseen liittyvää · kukaan ei saa liikaa viedä opettajan huomiota, että toisetkin ehtivät kysyä · ohje uudesta asiasta vaihe vaiheelta
Ensimmäinen kokoontuminen kuluukin teemojen, aikataulun ja pelisääntöjen parissa. Näistä syntyy kurssin opetussuunnitelma.
Seuraavalla kerralla aloitetaan opetussuunnitelmanmukainen eteneminen. Käsittelytapa riippuu aiheesta.
Usein tehdään ensin yhdessä hitaasti opettajan johdolla vaihe vaiheelta, esim. taulukko Wordillä. Tämän jälkeen opiskelijat tekevät oman taulukkonsa omasta heille läheisestä aiheesta. Lopuksi opiskelijat kirjoittavat ohjeen siitä, mitä tekivät.
Voidaan kirjoitetaan myös yhteinen ohje, siten että opettaja toimii kirjurina, ja opiskelijat yhdessä ryhmänä sanelevat ohjeen.
Toisinaan toimitaan siten, että opiskelijat tekevät omaa tehtäväänsä valitusta teemasta ja kun kysyttävää syntyy, otetaan ongelma yhteiseen käsittelyyn. Kutsutaan muutkin ko. ongelmatilanteesta kiinnostuneet kyseisen koneen ääreen ja yritetään yhdessä tällä porukalla ratkaista asia. Jos tulee vastaan ongelmia, joissa ei päästä eteenpäin otetaan väliin pieni opettajan antama tietoisku.
Ennen tunnin loppua pysähdytään miettimään mitä on tänään tehty. Opettaja kirjaa päivän annin oppilaiden sitä kuvaillessa ryhmän omaan blogiin. Blogiin kirjataan myös yhdessä sovittu kotitehtävä. Blogi on kotitehtävien muistamisen apuna, ja myös opiskelijoiden keskinäisen yhteydenpitovälineenä kurssilla. Seuraava tunti alkaa siitä, että mietitään miten kotitehtävä onnistui ja jatketaan taas aikataulun mukaisesti. Aikataulu ei ole mikään orjallisesti seurattava asiakirja, vaan ihan jokaisessa ryhmässä sitä muutetaan kesken kurssin ja mietitään yhdessä käsitelläänkö sittenkin jotain asioita vähän pidempää. Teemoista pidetään kyllä kiinni. Uudet teemaideat pannaan muistiin ja opettaja kehottaa ehdottamaan niitä kerhon seuraavaan toimintakauteen.
Neljä näkökulmaa oppimisympäristön suunnitteluun
Oppimisympäristöjen suunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon neljä näkökulmaa: missä määrin oppimisympäristö on oppijakeskeinen, tietokeskeinen, arviointikeskeinen ja yhteisökeskeinen (Brandford et al. 2000). Seuraavaksi tarkastellaan sitä, miten nämä neljä näkökulmaa toteutuvat hiiri-kerhossa.
Oppijakeskeisyys hiiri-kerhossa
Oppijat käyttävät nykyistä tietoaan rakentaessaan uutta tietoaan ja kaikki se, mitä he tietävät ja uskovat vaikuttavat siihen, miten he tulkitsevat uutta tietoa. Oppijakeskeisyys näkyy siinä, kuinka huolellisesti kiinnitetään huomiota opiskelijan tietoon, taitoon, asenteeseen ja uskomuksiin, joita oppijat tuovat oppimistilanteeseen (Brandford et al. 2000). Hiiri-kerhossa opettaja tuntee useimmat oppilaat pitkältä ajalta, hän on ollut näkemässä joidenkin oppilaiden osalta heidän tietotekniikan opiskelunsa ihan ensimmäisestä koneen käynnistämisestä asti. Hänelle on myös syntynyt henkilökohtainen suhde opiskelijoihin, opiskelijat kertovat mielellään harrastuksistaan ja muista heille tärkeistä asioista. Opettaja on myös valmis kuuntelemaan heitä. Heidän osaltaan oppimisympäristö on oppijakeskeinen. Opettaja osaa esim. ehdottaa opiskelijalle hyvää autenttista tehtävää, johonkin asiaan tutustuttaessa.
Kun kerhoon tulee uusi opiskelija, hän keskustelee ensimmäisellä kerralla pienryhmässä muiden kanssa ja kertoo haluamansa omista tiedoistaan ja taidoistaan muille ryhmän jäsenille. Hän myös kertoo koko opiskelijaryhmälle ja opettajalle omista tiedoista, taidoista ja asenteistaan sen mitä esittelytilanteessa tahtoo. Opettajan täytyy antaa erityistä huomiota näille uusille opiskelijoille, jotta heidän kiinnostuksensa ja mielenkiinnonkohteensa tulevat esille.
Tietokeskeisyys hiiri-kerhossa
Tehokkaiden oppimisympäristöjen pitää olla myös tietokeskeisiä. Kyky ajatella ja ratkaista ongelmia vaatii hyvin järjestellyn tiedon joka on saatavilla oikeassa asiayhteydessä (Brandford et al. 2000). Tietokeskeinen näkökulma korostaa ajattelun tärkeyttä, myös opetussuunnitelma pitäisi olla laadittu tätä näkökulmaa silmällä pitäen.
Missä laajuudessa opetussuunnitelma auttaa opiskelijaa oppimaan syvällisesti, ymmärtävästi eikä vain edistä hankkimaan irrallisia faktoja ja taitoja? Hiiri-kerhossa opiskelijat laativat opetussuunnitelman itse. Tästä syystä oppiminen on helposti erillisten taitojen oppimista. Tämä on yksi asia, jota hiiri-kerhossa täytyisi kehittää.
Sawyer (2006) kuvaa niitä perusväittämiä oppimisesta, joista ollaan yksimielisiä. Yksi niistä asioista on se että opiskelijat eivät voi oppia syvempää käsitteellistä ymmärrystä siten että opettajat ohjaisivat heitä paremmin. Opiskelijat oppivat tämän vain osallistumalla aktiivisesti omaan oppimiseensa. Kerhossa opiskelijat osallistuvat oppimiseensa aktiivisesti, mutta pitäisikö opettajalla olla aktiivisempi rooli opetussuunnitelman laadinnassa, jotta tietokeskeisyys toteutuisi paremmin.
Arviointikeskeisyys hiiri-kerhossa
Tehokkaasti suunniteltu oppimisympäristön täytyy olla myös arviointikeskeinen. Palaute on keskeistä oppimisessa, mutta hiiri-kerhossa palautetta ei saada riittävästi. Kansalaisopistossa opiskelijoiden suoriutumista ei arvioida arvosanoin. Opiskelijat antavat palautteen jokaisesta antamastaan kurssista, mutta eivät itse saa palautetta oppimisestaan. Palaute opiskelijoiden edistymisestä olisi kuitenkin tärkeä antaa ja arvioinnin pitäisi heijastaa asetettujen tavoitteiden saavuttamista (Brandford et al). Palautteen opiskelijat saavat vain välillisesti tekemiensä töiden kautta. Missään vaiheessa ei mietitä sitä, mitä tässä työssä opittiin ja kuinka asetetut oppimistavoitteet saavutettiin.
Yhteisökeskeisyys hiiri-kerhossa
Myös se kuinka yhteisökeskeinen oppimisympäristö on tärkeää oppimisen kannalta. Sosiaaliset normit, jotka arvostavat käsittämisen etsimistä ja antavat oppijoille ja opettajalle vapauden tehdä virheitä edistävät oppimista (Brandford et al). Hiiri-kerhossa on aikaansaatu sellainen ilmapiiri, että virheitä tehdään ja niitä pohditaan yhdessä ja niistä opitaan. Hyvän ilmapiirin syntymistä auttaa se, että opiskelijat ovat motivoituneita. Kansalaisopiston opiskelijat tulevat kurssille omasta tahdostaan ja maksavat opetuksesta. Moni opiskelija sanoo kerhoon tulon syyksi sen, että hän kokee olevansa yhteiskunnan ulkopuolella, jos ei osaa käyttää tietokonetta. Opiskelijoilla on kuitenkin samankin ryhmän sisällä hyvin erilaisia yleisen tason päämääriä, jotka suuntaavat myös heidän käyttäytymistään oppimistilanteessa (Veermans & Tapola, 2006). Useimmat opiskelijat hiiri-kerhossa ovat oppimisorientoituneita. Heillä on tärkeimpänä tavoitteena oppia jokin uusi taito, tai hankkia tietoa siitä mitä he voisivat tietokoneellaan kotona tehdä. Ryhmässä on myös muutama opiskelija, joilla on päällimmäisenä suoritusorientaatio. He tulevat kerhoon, vaikka heille ei varsinaisesti ole siellä mitään uutta ja haasteellista. Myös suoritusorientoituneet viihtyvät kerhossa, koska he voivat neuvoa muita opiskelijoita ja siten kokea suoriutuvansa muita paremmin. Tavoiteorientaatiot vaihtelevat kerhossakin käsiteltävän teeman mukaan. Jos asia on jo tuttu ennestään, suoritusorientaatiosta tulee helposti vallitseva. Myös opetussuunnitelmaan on voinut valikoitua aihe, josta opiskelija ei ole kiinnostunut. Tällöin monella nousee pintaan suoritusorientaatio. Välttämisorientaatiota ei näy tällöinkään, ryhmän innostus vie mukanaan. Hiiri kerhossa on todella hyvä ilmapiiri ja se edistää oppimista.
Miten hiiri-kerhoa oppimisympäristönä voisi kehittää
Hiiri-kerhot ovat opiston suosituimpia kursseja, ja opiskelijoiden kurssipalautteista voi poimia seuraavanlaisia kommentteja: · Opetus mielenkiintoista ja haasteellista. Yhteistyö tunneilla hyvä. · Olen oppinut paljon uutta ja mielenkiintoista asiaa. · Opetus selkeää ja tarvittaessa kerrattiin. · Kurssilla opeteltiin uusia asioita ja mielenkiintoisia sellaisia. Kurssille oli ilo tulla sellainen leppoisa kotoinen tunnelma. Hyvin yhteensopiva luokka. · Opetus on erinomaista kun vaan vanha taitaisi. · Kurssilla on tosi kiva käydä. Opetus on parasta mahdollista. Kaikki on niin kuin pitääkin. Kaikki hyvin. Lisää tällaista opiskelua · Kaikkea tehtiin, mitä aiottiinkin. · Koulutussuunnitelma tehty yhdessä opiskelijoiden toiveiden kanssa, mikä on hyvä. Yhteisestä sopimuksesta suunnitelmaa voi myös muuttaa, etenkin silloin, kun ja jos opettajalla on tiedossa uusia mielenkiintoisia aiheita. · Toteutus oli hyvä ja kaikki asiat käytiin läpi mitä suunniteltiinkin. Syksyllä jatketaan uusin asioin. · Kurssisuunnitelma toteutui, oli kotitehtäviä, tuli harjoiteltua paremmin kotona. Kaipaisin Vistaa opetuskoneeksi!
Opiskelijat ovat siis hyvin tyytyväisiä kurssiin. Jäin kuitenkin miettimään sitä, että opetusta ja hyvää ilmapiiriä kehutaan, mutta aika vähän kommentteja tuli oppimisesta. Hiiri-kerhoa voisi kehittää miettimällä tietokeskeistä näkökulmaa. Rakentaako oppija tiedon konstruktionsa aikaisempien tietojensa ja kokemustensa pohjalta? Pitäisikö omaa oppimista reflektoida ja auttaisiko se opiskelijoita kehittymään oppijana? Olisiko opettajan luovuttava siitä, että hän kirjoittaa tunnin lopuksi blogiin harjoitellut asiat? Otettaisiinko tämän sijasta käyttöön jokaiselle oma oppimispäiväkirja blogin muodossa.
Myös arviointikeskeinen näkökulma antoi paljon ajattelemisen aihetta. Opiskelijat eivät saa riittävästi palautetta omasta edistymisestään. Tämä on sellainen asia, jota pitäisi varmasti laajemminkin miettiä kansalaisopisto-opetuksessa.
Lähteet:
Brandsford, J. D., Brown, A. L., & Cocking, R. R. (2000). How people learn: brain, mind, experience, and school. Washington D.C:: National Academy Press.
Sawyer, R. K. (2006). The New Science of Learning. In R. K. Sawyer, The Cambridge handbook of the learning sciences (pp. 1-16). Cambridge University Press.
Veermans, M., & Tapola, A. (2006). Motivaatio ja kiinnostuneisuus. Teoksessa S. Järvelä, P. Häkkinen & E. Lehtinen (Toim.), Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö (pp. 65-84). Porvoo: WSOY Oppimateriaalit Oy.
Esittelen oppimisympäristönä kansalaisopiston hiiri-kerhon ja kuvailen sitä, miten oppimisympäristön suunnittelun neljä eri näkökulmaa (Bransford,Brown;& Cocking, 2000) on otettu hiiri-kerhossa huomioon ja kuinka hiiri-kerhoa oppimisympäristönä voisi kehittää.
Hiiri-kerho esitellään Valkeakoski-opiston kurssiohjelmassa seuraavasti: ”Kurssi on tarkoitettu hiiri liikkeelle ja hiiri kirii kurssin käynneille (tai vastaavat tiedot hallitseville), jotka jo osaavat itsenäisesti toimia koneen kanssa. Kurssin opettaja ja opiskelijat suunnittelevat kurssin sisällön yhdessä. Ensimmäisellä kerralla tehdään kurssisuunnitelma ja valitaan teemat, joihin tutustutaan yhdessä opettajan johdolla ja opettajan valmistamia harjoituksia tehden. ”
Ajatus hiiri-kerhosta syntyi, kun opistollamme palkittiin vuoden aikuisopiskelija. Valituksi tuli mieshenkilö, joka oli opiskellut opistolla venäjää 40 vuotta. Silloin ajattelin, että myös tietotekniikkaa täytyy saada harrastaa, eikä vain käydä yksittäisillä kursseilla. Ensimmäinen hiiri-kerho tuli heti täyteen ja monia yksittäisiä tietotekniikan kursseja jo käyneet opiskelijat halusivat jatkaa opiskeluaan kerhossa. Tänä syksynä perustettiin jo neljäs kerho. Kaikki kerhot kokoontuvat päiväsaikaan, neljä oppituntia kerrallaan (klo 9.00-12.15 tai 13.00-16.15). Yhdessä kerhossa on 16 opiskelijaa. Moni opiskelija on työuransa lopettanut vireä eläkeläinen, joka haluaa oppia käyttämään kotona olevaa tietokonetta ja saada itselleen mielekästä tekemistä, jokunen kotiäiti ja työtön on myös ollut mukana.
Hiiri-kerho
Hiiri-kerhossa opiskelijat valitsevat jokaisen syyslukukauden ja kevätlukukauden aluksi lukukauden teemat. Tämä tehdään tuplatiimi-menetelmällä. Opettaja ei ota kantaa valittaviin teemoihin, mutta auttaa siinä vaiheessa, kun tehdään kurssin aikataulu. Asiat on usein hyvä tehdä tietyssä järjestyksessä ja opettaja myös auttaa miettimään sitä, kuinka kauan kunkin asian parissa viivytään. Opiskelijoiden teematoiveet nousevat käytännön tarpeista esim.:
· miten saa kuvat kamerasta tietokoneelle
· joulukortit
· taulukko, johon voi merkitä lämpötiloja
· PowerPoint-esitys sukujuhlista
· ”osaan kyllä tallentaa tekstin, mutta en löydä sitä enää”
· mikä on e-lasku
· osoitetarrat matkalle mukaan, jotta muistaa lähettää kaikille ystäville kortin
· ”mitä tietokone aina päivittää?”
Opiskelijat keskustelevat yhdessä siitä, miten haluavat ryhmän toimivan. Näistä keskusteluista laaditaan, sitten yhteistuumin kurssin pelisäännöt. Esimerkkejä:
· puhutaan yksinkertaisesti, ja tarpeeksi kovalla äänellä
· ei edetä liian nopeasti, pitää olla aikaa harjoitella
· kahvitauko
· ei aloiteta mitään uutta ihan tunnin lopussa
· kysytään myös kaverilta
· neuvotaan muita
· ensimmäinen 15 minuuttia yleinen kyselytunti
· kerrataan aina alussa viime kerralla tehdyt asiat
· kotitehtäväksi jotain aiheeseen liittyvää
· kukaan ei saa liikaa viedä opettajan huomiota, että toisetkin ehtivät kysyä
· ohje uudesta asiasta vaihe vaiheelta
Ensimmäinen kokoontuminen kuluukin teemojen, aikataulun ja pelisääntöjen parissa. Näistä syntyy kurssin opetussuunnitelma.
Seuraavalla kerralla aloitetaan opetussuunnitelmanmukainen eteneminen. Käsittelytapa riippuu aiheesta.
Usein tehdään ensin yhdessä hitaasti opettajan johdolla vaihe vaiheelta, esim. taulukko Wordillä. Tämän jälkeen opiskelijat tekevät oman taulukkonsa omasta heille läheisestä aiheesta. Lopuksi opiskelijat kirjoittavat ohjeen siitä, mitä tekivät.
Voidaan kirjoitetaan myös yhteinen ohje, siten että opettaja toimii kirjurina, ja opiskelijat yhdessä ryhmänä sanelevat ohjeen.
Toisinaan toimitaan siten, että opiskelijat tekevät omaa tehtäväänsä valitusta teemasta ja kun kysyttävää syntyy, otetaan ongelma yhteiseen käsittelyyn. Kutsutaan muutkin ko. ongelmatilanteesta kiinnostuneet kyseisen koneen ääreen ja yritetään yhdessä tällä porukalla ratkaista asia. Jos tulee vastaan ongelmia, joissa ei päästä eteenpäin otetaan väliin pieni opettajan antama tietoisku.
Ennen tunnin loppua pysähdytään miettimään mitä on tänään tehty. Opettaja kirjaa päivän annin oppilaiden sitä kuvaillessa ryhmän omaan blogiin. Blogiin kirjataan myös yhdessä sovittu kotitehtävä. Blogi on kotitehtävien muistamisen apuna, ja myös opiskelijoiden keskinäisen yhteydenpitovälineenä kurssilla. Seuraava tunti alkaa siitä, että mietitään miten kotitehtävä onnistui ja jatketaan taas aikataulun mukaisesti. Aikataulu ei ole mikään orjallisesti seurattava asiakirja, vaan ihan jokaisessa ryhmässä sitä muutetaan kesken kurssin ja mietitään yhdessä käsitelläänkö sittenkin jotain asioita vähän pidempää. Teemoista pidetään kyllä kiinni. Uudet teemaideat pannaan muistiin ja opettaja kehottaa ehdottamaan niitä kerhon seuraavaan toimintakauteen.
Neljä näkökulmaa oppimisympäristön suunnitteluun
Oppimisympäristöjen suunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon neljä näkökulmaa: missä määrin oppimisympäristö on oppijakeskeinen, tietokeskeinen, arviointikeskeinen ja yhteisökeskeinen (Brandford et al. 2000). Seuraavaksi tarkastellaan sitä, miten nämä neljä näkökulmaa toteutuvat hiiri-kerhossa.
Oppijakeskeisyys hiiri-kerhossa
Oppijat käyttävät nykyistä tietoaan rakentaessaan uutta tietoaan ja kaikki se, mitä he tietävät ja uskovat vaikuttavat siihen, miten he tulkitsevat uutta tietoa. Oppijakeskeisyys näkyy siinä, kuinka huolellisesti kiinnitetään huomiota opiskelijan tietoon, taitoon, asenteeseen ja uskomuksiin, joita oppijat tuovat oppimistilanteeseen (Brandford et al. 2000). Hiiri-kerhossa opettaja tuntee useimmat oppilaat pitkältä ajalta, hän on ollut näkemässä joidenkin oppilaiden osalta heidän tietotekniikan opiskelunsa ihan ensimmäisestä koneen käynnistämisestä asti. Hänelle on myös syntynyt henkilökohtainen suhde opiskelijoihin, opiskelijat kertovat mielellään harrastuksistaan ja muista heille tärkeistä asioista. Opettaja on myös valmis kuuntelemaan heitä. Heidän osaltaan oppimisympäristö on oppijakeskeinen. Opettaja osaa esim. ehdottaa opiskelijalle hyvää autenttista tehtävää, johonkin asiaan tutustuttaessa.
Kun kerhoon tulee uusi opiskelija, hän keskustelee ensimmäisellä kerralla pienryhmässä muiden kanssa ja kertoo haluamansa omista tiedoistaan ja taidoistaan muille ryhmän jäsenille. Hän myös kertoo koko opiskelijaryhmälle ja opettajalle omista tiedoista, taidoista ja asenteistaan sen mitä esittelytilanteessa tahtoo. Opettajan täytyy antaa erityistä huomiota näille uusille opiskelijoille, jotta heidän kiinnostuksensa ja mielenkiinnonkohteensa tulevat esille.
Tietokeskeisyys hiiri-kerhossa
Tehokkaiden oppimisympäristöjen pitää olla myös tietokeskeisiä. Kyky ajatella ja ratkaista ongelmia vaatii hyvin järjestellyn tiedon joka on saatavilla oikeassa asiayhteydessä (Brandford et al. 2000). Tietokeskeinen näkökulma korostaa ajattelun tärkeyttä, myös opetussuunnitelma pitäisi olla laadittu tätä näkökulmaa silmällä pitäen.
Missä laajuudessa opetussuunnitelma auttaa opiskelijaa oppimaan syvällisesti, ymmärtävästi eikä vain edistä hankkimaan irrallisia faktoja ja taitoja? Hiiri-kerhossa opiskelijat laativat opetussuunnitelman itse. Tästä syystä oppiminen on helposti erillisten taitojen oppimista. Tämä on yksi asia, jota hiiri-kerhossa täytyisi kehittää.
Sawyer (2006) kuvaa niitä perusväittämiä oppimisesta, joista ollaan yksimielisiä. Yksi niistä asioista on se että opiskelijat eivät voi oppia syvempää käsitteellistä ymmärrystä siten että opettajat ohjaisivat heitä paremmin. Opiskelijat oppivat tämän vain osallistumalla aktiivisesti omaan oppimiseensa. Kerhossa opiskelijat osallistuvat oppimiseensa aktiivisesti, mutta pitäisikö opettajalla olla aktiivisempi rooli opetussuunnitelman laadinnassa, jotta tietokeskeisyys toteutuisi paremmin.
Arviointikeskeisyys hiiri-kerhossa
Tehokkaasti suunniteltu oppimisympäristön täytyy olla myös arviointikeskeinen. Palaute on keskeistä oppimisessa, mutta hiiri-kerhossa palautetta ei saada riittävästi. Kansalaisopistossa opiskelijoiden suoriutumista ei arvioida arvosanoin. Opiskelijat antavat palautteen jokaisesta antamastaan kurssista, mutta eivät itse saa palautetta oppimisestaan. Palaute opiskelijoiden edistymisestä olisi kuitenkin tärkeä antaa ja arvioinnin pitäisi heijastaa asetettujen tavoitteiden saavuttamista (Brandford et al). Palautteen opiskelijat saavat vain välillisesti tekemiensä töiden kautta. Missään vaiheessa ei mietitä sitä, mitä tässä työssä opittiin ja kuinka asetetut oppimistavoitteet saavutettiin.
Yhteisökeskeisyys hiiri-kerhossa
Myös se kuinka yhteisökeskeinen oppimisympäristö on tärkeää oppimisen kannalta. Sosiaaliset normit, jotka arvostavat käsittämisen etsimistä ja antavat oppijoille ja opettajalle vapauden tehdä virheitä edistävät oppimista (Brandford et al). Hiiri-kerhossa on aikaansaatu sellainen ilmapiiri, että virheitä tehdään ja niitä pohditaan yhdessä ja niistä opitaan. Hyvän ilmapiirin syntymistä auttaa se, että opiskelijat ovat motivoituneita. Kansalaisopiston opiskelijat tulevat kurssille omasta tahdostaan ja maksavat opetuksesta. Moni opiskelija sanoo kerhoon tulon syyksi sen, että hän kokee olevansa yhteiskunnan ulkopuolella, jos ei osaa käyttää tietokonetta. Opiskelijoilla on kuitenkin samankin ryhmän sisällä hyvin erilaisia yleisen tason päämääriä, jotka suuntaavat myös heidän käyttäytymistään oppimistilanteessa (Veermans & Tapola, 2006). Useimmat opiskelijat hiiri-kerhossa ovat oppimisorientoituneita. Heillä on tärkeimpänä tavoitteena oppia jokin uusi taito, tai hankkia tietoa siitä mitä he voisivat tietokoneellaan kotona tehdä. Ryhmässä on myös muutama opiskelija, joilla on päällimmäisenä suoritusorientaatio. He tulevat kerhoon, vaikka heille ei varsinaisesti ole siellä mitään uutta ja haasteellista. Myös suoritusorientoituneet viihtyvät kerhossa, koska he voivat neuvoa muita opiskelijoita ja siten kokea suoriutuvansa muita paremmin. Tavoiteorientaatiot vaihtelevat kerhossakin käsiteltävän teeman mukaan. Jos asia on jo tuttu ennestään, suoritusorientaatiosta tulee helposti vallitseva. Myös opetussuunnitelmaan on voinut valikoitua aihe, josta opiskelija ei ole kiinnostunut. Tällöin monella nousee pintaan suoritusorientaatio. Välttämisorientaatiota ei näy tällöinkään, ryhmän innostus vie mukanaan. Hiiri kerhossa on todella hyvä ilmapiiri ja se edistää oppimista.
Miten hiiri-kerhoa oppimisympäristönä voisi kehittää
Hiiri-kerhot ovat opiston suosituimpia kursseja, ja opiskelijoiden kurssipalautteista voi poimia seuraavanlaisia kommentteja:
· Opetus mielenkiintoista ja haasteellista. Yhteistyö tunneilla hyvä.
· Olen oppinut paljon uutta ja mielenkiintoista asiaa.
· Opetus selkeää ja tarvittaessa kerrattiin.
· Kurssilla opeteltiin uusia asioita ja mielenkiintoisia sellaisia. Kurssille oli ilo tulla sellainen leppoisa kotoinen tunnelma. Hyvin yhteensopiva luokka.
· Opetus on erinomaista kun vaan vanha taitaisi.
· Kurssilla on tosi kiva käydä. Opetus on parasta mahdollista. Kaikki on niin kuin pitääkin. Kaikki hyvin. Lisää tällaista opiskelua
· Kaikkea tehtiin, mitä aiottiinkin.
· Koulutussuunnitelma tehty yhdessä opiskelijoiden toiveiden kanssa, mikä on hyvä. Yhteisestä sopimuksesta suunnitelmaa voi myös muuttaa, etenkin silloin, kun ja jos opettajalla on tiedossa uusia mielenkiintoisia aiheita.
· Toteutus oli hyvä ja kaikki asiat käytiin läpi mitä suunniteltiinkin. Syksyllä jatketaan uusin asioin.
· Kurssisuunnitelma toteutui, oli kotitehtäviä, tuli harjoiteltua paremmin kotona. Kaipaisin Vistaa opetuskoneeksi!
Opiskelijat ovat siis hyvin tyytyväisiä kurssiin. Jäin kuitenkin miettimään sitä, että opetusta ja hyvää ilmapiiriä kehutaan, mutta aika vähän kommentteja tuli oppimisesta. Hiiri-kerhoa voisi kehittää miettimällä tietokeskeistä näkökulmaa. Rakentaako oppija tiedon konstruktionsa aikaisempien tietojensa ja kokemustensa pohjalta? Pitäisikö omaa oppimista reflektoida ja auttaisiko se opiskelijoita kehittymään oppijana? Olisiko opettajan luovuttava siitä, että hän kirjoittaa tunnin lopuksi blogiin harjoitellut asiat? Otettaisiinko tämän sijasta käyttöön jokaiselle oma oppimispäiväkirja blogin muodossa.
Myös arviointikeskeinen näkökulma antoi paljon ajattelemisen aihetta. Opiskelijat eivät saa riittävästi palautetta omasta edistymisestään. Tämä on sellainen asia, jota pitäisi varmasti laajemminkin miettiä kansalaisopisto-opetuksessa.
Lähteet:
Brandsford, J. D., Brown, A. L., & Cocking, R. R. (2000). How people learn: brain, mind, experience, and school. Washington D.C:: National Academy Press.
Sawyer, R. K. (2006). The New Science of Learning. In R. K. Sawyer, The Cambridge handbook of the learning sciences (pp. 1-16). Cambridge University Press.
Veermans, M., & Tapola, A. (2006). Motivaatio ja kiinnostuneisuus. Teoksessa S. Järvelä, P. Häkkinen & E. Lehtinen (Toim.), Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö (pp. 65-84). Porvoo: WSOY Oppimateriaalit Oy.